Ihminen on kautta aikain ollut sosiaalinen eläin, ja nykyihminen ilmeisesti vielä edeltäjiään enemmän. Meillä tuntuu olevan tarve jatkuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuten erään teleoperaattorin mainoslause aikanaan meni: "Tahdon olla kaikkien kanssa, kaiken aikaa, nyt ja aina." Nykymaailmassa tämä on mahdollista, meillä on blogit, facebook, myspace, youtube, irc-galleria, messenger, irc... ja verkko täynnä monia monia muita mahdollisia ja mahdottomia yhteydenpitovälineitä. Ja niiden rinnalla tietenkin jo "vanhanaikaisiksi" käyneet puhelimet ja tekstiviestit. Meidät saa kiinni joka paikasta nyt ja aina.

Sosiaaliset suhteemme ovat sekä kuihtuneet että monipuolistuneet. Pankkiasiat ja tarvittavat vaatteet saa nykyään tilattua verkosta, emmekä enää joudu pakosta sosiaaliseen kanssakäymiseen hoitaessamme päivittäisiä asioitamme. Toisaalta verkko on tarjonnut mahdollisuuksia tutustua samanhenkisiin ihmisiin rajojen yli ja tavan pitää yhteyttä kaukanakin asuviin ystäviimme reaaliaikaisesti ilman toisen sitomista puhelimeen keskustelun ajaksi; verkossa me voimme olla kaikkien kanssa ja kaiken aikaa; kukin meistä hakee sieltä sen tiedon helposti, mitä itse kokee tarvitsevansa.

Edellisessä blogientryssäni kutsuin internettiä Cyber-todellisuudeksi, mikäli se sellainen on, olemmeko me siirtyneet sosiaalisuudessamme cyber-sosiaalisuuteen, jossa kaikki on mahdollista?
Aikaisemmin nuoret hoitivat sosiaalisia suhteitaan kaupungilla, he pyörivät jengeissä, kaikilla oli omansa; nykyään jengien rajat tuntuvat haihtuneen ja jäljellä on enemmän porukoita, joissa ihmiset enempi vähempi vaihtuvat ja varsinaiset jengit ovat hävinneet. Aiemmin, vielä 90-luvulla, oli tärkeää nähdä ihmisiä kasvokkain, jotta voitiin vaihtaa kuulumisia, sovittiin aika ja paikka, istuttiin alas ja juteltiin.

Itse olin taannoin jopa hieman hämmentynyt, kun kerroin eräälle ystävälleni eronneeni poikaystävästäni ja tämän kommentti oli "juu, niin mä näin facebookista." Tuntui siltä, että vaikka on hyvä, ettei kaikille tarvitse asiasta erikseen tiedottaa, niin olisi ehkä ollut ihan kiva kertoa tuosta asiasta itse ja ehkä keskustella siitä. Ihmiset elävät Cyber-maailmassa ja tuntuvat unohtavan, että sielä toisessa päässä on myös ihminen. Cyber-sosiaalisuus facebookin tasolla tuntuu nykyään olevan ihmisille viihdettä, eikä enää tapa pitää yhteyttä.

Erottaako internetin Cyber-todellisuus meidät oikeasta todellisuudesta? Kommunikoimmeko me enää oikeasti ollenkaan? Puhummeko me toisillemme? Kiinnostaako meitä tietää mitä toiselle kuuluu ja miltä hänestä tuntuu; kiinnostaako meitä tietää mistään sen syvällisemmin, kuin mitä Facebookissa kerrotaan? - Joillekin, niille, joille tämä Cyber-todellisuus on vielä uutta, se mitä Facebookissa lukee on koko totuus. Jotkut meistä tiedostavat, että Facebookin kaltaisissa yhteisöissä vaanii vaara; sielä on entiset, nykyiset ja pahimmillaan jopa tulevat esimiehet, sieltä löytyy puoli sukua ja serkun kummin kaiman serkun koiran ulkoiluttaja, jonka satuit joskus tapaamaan jossain kissanristijäisissä. Toisin sanoen, sieltä löytyy myös ihmisiä, joille ei sydäntään välttämättä tahdo purkaa kaikista kriiseistä, pahasta olosta ja kiukkupäivistä.

Olemmeko me kasvaneet liian syvälle Cyber-todellisuuteen, onko ihmiskunnasta tulossa tunteeton ja kylmä massa, joka elää enemmän Cyber-todellisuudessa kuin todellisessa todellisuudessa? Kummassa me oikeasti olemme olemassa, todellisessa todellisuudessa vai Cyber-todellisuudessa, johon meistä jää jälkiä, jotka parhaimmillaan säilyvät vielä senkin jälkeen, kun meidät itsemme on jo unohdettu?